Sain nukuttua! Peräti kaksi yötä. Sitten olikin mahtava viikonloppu ystävien seurassa. Oli kyllä hienoa. Mahtavaa nauraa niin paljon, että vatsaan kivistää. Sai purkaa tyhmimmätkin tuntonsa ja kokea olevansa hyvä ihminen. Miun ystävät välittää miusta sen takia mitä olen, ei sen takia mitä teen. Arvostan ystäviäni ja heidän mielipiteitään. Jos he kerran välittää miusta niin en mie pöllömpi voi olla!

Käytiin baarissa. Annoin nimeni yhdelle miehelle ja pyysin ottamaan yhteyttä. Saa nähdä. Ehkä siksi, että hänen silmissään huomasin surua. Miun vaisto ja äkkipikaiset päätökset vie miuta välillä suuntiin, joista en tiedä miksi sinne olen menossa. Kyllä se jossain vaiheessa yleensä selviää.

Puoliso sattui olemaan samassa baarissa. Näytti tosi komealta. Silti en tuntenut katumusta erosta. Hellyyttä ja lämpöä kyllä.

Saa nähdä miten miun käy. Kuvittelen erakoituvani ja jos sit joskus tulevaisuudessa löytyisi se oma mies jakaa kaikkea hauskaa. Yksinään oleminen on niin toisenlaista nykyään kuin ennen. Voi huudella ajatuksiaa nettitaivaalle ja kuvitella kuuluvansa johonkin. Aikanaan pienen lapsen kanssa koin yksinäisyyden todella kipeänä. Nyt maailma ja mie on aivan erilainen.

Mitä mie olen ja mitä mie haluaisin olla. Jos saan sen tasapainoon, niin onko se onnea?

Seksistä en edes jaksa puhua. Jos joskus saisi niin ehkä sitten taas.