Tanssin parkkipaikalla vieraan miehen kanssa autosta kuuluvan musiikin tahtiin. Pyöritin lantiotani miehen hämmentävän isoa kovaa kalua vasten nauttien häpeilemättä tilanteesta. Kappaleen jälkeen halattiin, kiitin tanssista ja tilanne oli ohi. Paitsi miun mielessä.

Todella raskaan edustus/työpäivän päivän keskellä menin muilta piiloon yläkertaan itkemään. Mieheni sattui tulemaan vastaan ja seurasi perässä kysyen mikä on. -Ei mikään. Mene pois. Olen niin lopussa, et en jaksa. Tuli viereen sohvalle silitteli hetken miun jalkaa. Ja lähti laittamaan viiniä kylmään ja viihdyttämään ystäviään. Mie jäin yksin itkemään. Jos joinakin hetkinä mietin olenko tyhmä erotessani niin tuollaiset tilanteet auttavat ymmärtämään, et en ole. Kyllä, sanoin, et mene pois. Olin niin lopussa, että pelkäsin romahtavani ja miulla oli vielä pitkä ilta edessä mistä piti selvitä. Olisi ollut ihanaa tuntea turvallinen vahva halaus, kuulla toisen sanovan, et minun ei tarvitse jaksaa yksin. Toinen on miun tukena.

Itkin aikani. Palasin alakertaan ja hymyilin. Hoidin homman.

Illalla vieras mies sanoi haluavansa tanssia kanssa tanssin ennen poistumistaan. Sopivan musiikin puuttuessa menimme parkkipaikalle laitoin autostani soimaan kappaleen ja tanssimme. Melkein siveellisesti. Yhden ainoan kappaleen.