Saduilla on loppunsa. Niin myöskin minun tarinalla. Minun piti olla menossa kaukomatkalaisen luo kylään viikonlopuksi. Piti. Matka peruuntui viimehetkillä. Tapasin elämäni miehen.

Miten onnen voi vangita sanoiksi? Kun kaikki rakkauslaulut koskettaakin omaa elämää, toistaa mielessään aikojen alusta tuttuja fraaseja toisen hymy mielessä ja virnistelee onnellisena. Onni löytyi niin läheltä, että melkein kävelin vahingossa ohi. Lyhyessä ajassa tapahtunut niin paljon, ettei edes meinaa itse uskoa. Haluaisi huutaa onnensa kaikille ja samalla vaientaa ääntä päässään, voiko näin hyvin oikeasti olla?

Kannattiko sitten kuitenkin olla tyytymättä tilanteisiin ja ihmisiin joita ei saanut sitä mitä halusi? Kenelle ei voinut antaa kaikkea mitä on annettavaa. Odottaa ja katsella kulman taa, onko minua varten täydellinen ihminen?

Hyvin paljon olen kokenut, mikään ei valmistanut minua siihen, että tällaista voisi olla. Hellyyttä, himoa, hauskuutta, keskustelua, luottamusta, nautintoa, kiihkoa, turvallisuutta. Kuin olisi löytänyt kotiin jonne on ikänsä kaivannut.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koen olevani tällaiseen valmis. En tarvitse toista ihmistä pakonomaisesti, haluan kyllä, jakamaan elämääni, etsimään nautinnon rajoa.

Minulle tämä ei ole tarinan loppu vaan elämäni alku.

P.S. Miehet, g-piste on olemassa, opetelkaa käyttämään sitä. Nainen voi ejakuloida lauetessaan, jopa useamman kerran illan aikana. Seksi on hauska ihana pään sekoittava villi ja pelottava, kaikkea samaan aikaan. Oikean ihmisen kanssa.