Pitihän se kokeilla. Hyvin surisi ja toimi. Tekninen suoritus ok ja mie jäin kaipaamaan kosketusta. Kun ihminen ei kuitenkaan ikinä ole täydellinen, voiko täydellistä ihmissuhdetta olla? Sellaista missä voidaan riidellä, mutta asiat osataan sopia. Missä kunnioitetaan toista, halataan, halutaan, nautitaan, jutellaan ja nauretaan. Jossa voi luottaa toiseen. Olla turvassa.

Mummi sanoi, ettei virheetöntä ihmistä ole olemassa. On vain ihmisiä kenen vikojen kanssa pystyy elämään.

Yritän kasvaa ihmisenä, haastan itseni tekemään vaikeita asioita, koetan olla positiivinen. Välillä vaan olen niin väsynyt, etten tiedä mihin olen menossa ja miksi. Itseään pitäisi osata rakastaa, ennenkuin voi uskoa olevansa rakkauden arvoinen. Jos saisi edes yhden yön nukuttua kunnolla, se voisi olla helpompaa. Öitä.